Sivut

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Retkeilyä, risteilyä ja road hockeya

Taas on viikko vierähtänyt rapakon tällä puolen ja mikäs olisikaan parempaa sunnuntaipäivän aktivitettia kuin kirjoitella vähän blogia. Tässä on aktiviteetit nyt erittäinkin vähissä, kun miettii ulkona vellovaa hyvin syksyisen sateista ilmaa ja eilen hieman loukkaamaani selkäparkaani. Mutta kaikkea on taas tähänkin viikkoon mahtunut. 

Viime viikonloppuna tuli vietettyä retkeilyviikonloppua erämaassa vaihtariporukan ja mentoreiden kanssa. Keli oli enimäkseen aika harmaa ja sateinen, ja ehkä myös hieman koleahkokin riippuen keneltä kysyy. Vaihtareihinkin mahtuu monenlaista ihmistä ja eihän ne kaikki raukkaparat ole ennen käyneet edes oikeassa metsässä, saatikka että olisivat retkeilleet noin vaatimattomissa olosuhteissa. Osa oli pukeutunut kaupunkilaistyyliin farkkuihin ja tyylikkäisiin puseroihin, mutta eipä sitä kaikki ole tietenkään osannut varautua muunlaisilla hepeneillä. Kylmääkin monet valittivat, mutta mitäpäs eivät osaa varata säänmukaista varustusta tai ovat niin kokemattomia, että eivät osaa käyttää makuupussia vaan tunkeevat kaikki mahdolliset vaatteet päällensä ja ahtautuvat pussiin homehtumaan. Voi voi...   




Suomalaiset olivat melkein kuin kotonaan ja ainakaan itselläni ei ollut kylmästä tietoakaan ja sadekaan ei haitannut, kun oli vedenkestävä takki. Lisää kotoisuutta loi rantasauna. Muut lähinnä kai käsittivät sen lämmittely- ja vaatteidenkuivatuspaikaksi, mutta toivottavasti saivat vähän oppia suomalaisilta miten saunaa käytetään. Tai en tiedä miten hulluina ne meitä piti, kun ensin käristytään kuumassa saunassa ja pulahdetaan sitten järveen ja uidaan ihan antaumuksella. Ja tätä toistetaan jokusen tunnin verran. Mutta oli kyllä viikonlopun ehdoton kohokohta, kun sitä jo ehti miettimään ettei sitä ennen joulua pääse oikeeseen saunaan. Ja vaikka sauna vähän erikoisen mallinen olikin, niin teki kyllä hyvää.

Rantasauna <3
Saunomisen lisäksi soutelimme inkkarityyliin kanooteilla ja tuli hieman kalasteltuakin siinä sivussa. Itselläni ei kyllä tällä kertaa ollut kalaonnea, mutta eipä tuolla niin väliä. Kanootilla ei ole ennen tullut soideltuakaan, joten se oli myös ihan hyvä kokemus. Toki kävimme myös patikoimassa metikössä oppaan johdolla. Tämä paikka oli erämiehen yksityinen matkailubisnes ja itse mies oli niin persoonallinen, että varmasti asiakkaat mielellään tulevat aina vaan uudestaan. Paikka oli lähellä Algonquinin kansallispuistoa Kawawaymog-järven rannalla. Patikoimiseen tosiaan tarvitsi oppaan, koska reitit eivät olleet kovin selkeästi merkittyjä ja välillä reittejä joutui hakemaan, kun ne saattoivat olla tukossa vedenpaljouden vuoksi ja yhdessä kohtaa jouduimme ylittämään pienen suoalueen ja majavan padon. Helppoa kokeneelle metsässä liikkujalle, mutta entäs muille? kaikki kuitenkin selvisivät hyvin. Leirinuotiolla paistelimme vaahtokarkkeja ja turinoitiin kaikkea mahdollista. Sain myös hieman kotimaan tuliaisiani eli minttuviinaa hieman muille juotettua ja yleisesti ottaen kaikki tykkäsivät. Etenkin kaakaon kanssa se on täydellistä!

Ilmat hellivät aamuvirkkuja - illalla olikin jo ihan erinäköistä.

Järvelle päin kun katsoo, niin voisi ihan yhtä hyvin kuvitella olevansa Suomessa.


Vaellusporukkamme - rento oppaamme makoilee keskellä karvareuhkapäässä.

Majavien taidonnäyte toimi ylityspaikkanamme.

Kyllähän sitä täälläkin harvennetaan metsiä - tämäkin majavien toimesta.

Opiskelut lähtivät jo vähän paremmin vauhtiin ja Geography of Canada -kurssia lukuunottamatta sitä jotain melkein ymmärtääkin. Metsäkurssi on sinänsä tuttua aihetta, vaikka toki nekin ovat täällä hieman erilaisia, mutta puita kuitenkin. Myös enkun kurssi vaihtareille pyrähti käyntiin ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta kurssilta ja opettaja on todella mukava persoona. Luulisi tuolla jotakin oppivan ja olisihan se ihan hyvä, jos saisi tätä kielitaitoa täällä vähän kohennettua. Maantiedon kurssi on mikä eniten huolettaa, kun se on niin yliopistotavaraa ja pohjatiedot ovat pyöreä nolla. Mutta jospa se siitä. Arkena riittää aikaa hyvin myös lenkkeilyyn ja kuntosalilla riehumiseen.

Sitten menevään viikonloppuun. Eilen lauantaina oli ohjelmassa risteily Nipissingin järvellä. Keli oli vähän sateinen ja tuulinen (yllättäen), mutta eipä se tahtia haittaa. Noin 1,5 tunnin risteilyn aikana koukattiin Manitoun saarien vierestä, niin näki muutakin kuin harmaata horisonttia. Ihan hauska reissu oli ja näkipä taas muita vaihtareita. 

O Canada

Manitoun saaria



No kuka siinä on näköalan edessä!

Semmoinen oli risteily ja heti risteilyn jälkeen kämpille palattuani sain kutsun road hockeyyn asuntolamme pihalle. Tästä pääsemmekin soljuvasti alussa mainitsemaani selkäkipuuni. Siinä tuli katulätkää mäiskittyä tovi jos toinenkin ja se ei tehnyt varsin hyvää vanhalle selälleni. Mutta eihän sitä suomalainen Sisu anna lupaa lopettaa leikkiä kesken vaan päinvastoin. Kun viimein tuli maalista poikki -tilanne, niin silloin oli kiire iskeä pallo verkkoon ja päättää peli. Siinä sai suomipoika kunniaa kanadalaisilta, mutta omat intressit olivat kyllä lähteä pikapikaa leputtamaan selkää. Katulätkän lisäksi on tullut pelailtua uusinta änäriä, kun kämppäkaverini tuli ostaneeksi PS4-konsolin ja NHL15-pelin. Ihan hauskaa touhua ja kyllä sitä vähän jo oppi pelaamaan, vaikka pleikkareista minulla ei kokemuksia juurikaan ole.

Ruska-aika alkaa tännekin jo hiljalleen hiipimään. Lehdet ovat alkaneet mukavasti muuttamaan väriään ja pientä esimakua on jo "maailman parhaista ruskista". Kanadalainen ruska on lajitelma lukemattomia eri keltaisen, punaisen ja vihreän sävyjä, mitä ei Suomessa näin isossa mittakaavassa ole. Syy on tietysti simppeli, kun täällä on jokseenkin enemmän erilaisia lehtipuita mitä Suomessa. Vaahteroitakin on ties kuinka monta eri lajiketta muista puulajeista puhumattakaan. Sen verran rehevämpää on maasto täällä kuin Suomessa. Näillä main metsiköt ovat lehtipuuvaltaisia, mutta tietysti kun täälläkin mennään pohjoisempaan taigan (boreaalisen havumetsävyöhykkeen) alueelle, niin siellä on ehkä enempi Suomen tyylistä havupuuvaltaista puustoa.

Vielä pari sanaa autoista: ne ovat aivan helvetin isoja! Mutta mikäs täällä ei olisi isoa? 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti