Jäähyväisten aika

Se on viimeinen viikko menossa North Bayssa ja nyt voi jo vähän nauttia enimpien tenttien ja tehtävien ollessa suoritettuna. Mitähän tässä enää tekisi, kun ei tarvitse enää selata erittäin mielenkiintoisia dioja Quebecin separatisteista, itärannikon turskankalastuksesta tai vaikkapa Klondiken kultaryntäyksestä (mistä muuten löytää parhainta informaatiota Don Rosan Roope Ankan Elämä ja Teot -sarjakuvista). Tätä kaikkea siis kurssilla Geographpy of Canada. Jos kiinnostuit tästä johdannosta, ole hyvä ja jatka lukemista.

Environmental Issues of Forestry -kurssilla asiasisältö oli  ammatillisesti  ottaen hivenen relevantimpaa ja joista asioista etukäteenkin jotain tiesi muutenkin kuin Scrooge McDuckin seikkailuja lukeneena. Ei sillä, kyllä Roope Ankkaakin lukemalla yhdestä kurssista läpi selviää, mutta ehkä tuo metsätalouskurssi meni kuitenkin paremmin. Asiaa oli mm. avohakkuiden ympäristökysymyksistä, shelterwood-metsiköiden uudistamisesta, metsäpaloista ja tulen käyttäytymisestä, metsien pirstaloitumisesta ja ilmastonmuutoksesta, josta muuten itsekin 20 minuutin esitelmän pidin.

Vielä on yksi tentti jäljellä eli vaihtareille tarkoitettu englannin viestinnän kurssi, mutta sitä tuskin tarvitsee enää alkaa stressaamaan. Suullinen tentti aiheesta jo oli, kuten edellisessä blogikirjoituksessa mainitsin. Eli tehtävänä oli laatia rant (lue edellinen blogi) jostain aiheesta mikä on kismittänyt Kanadassa olon aikana. Aluksi oli hankalaa miettiä aihetta, mutta sitten kun sen keksin, niin se syntyi yhdessä vilauksessa. Ja esittäminenkin meni varsin hyvin, ainakin sain yllätettyä yleisön täydellisesti. Itse asiassa voisin sen tähän liittää. Se meni jotakuinkin näin:

Hello! I will talk little bit about ice hockey. I’m sure you know how big thing it is in Canada, it’s very huge. Everyone likes it. Especially my roommate, he plays twenty-four-seven NHL-videogame. I've also been watching two NHL live games, one of which was in Montreal:  Montreal Canadians against Boston Bruins. There are lovely relationship between Canadians and Bruins. Fans of Canadians actually love Bruins team very much. I supported Bruins team because they have a Finnish goalkeeper: Tuukka Rask who is one of the best goalkeepers in NHL. Montreal is cradle of hockey because it is so big thing there. People were extremely freaks. But it was nice to notice that Canadians fans were very polite and kindly to away-team. Throughout the game, they strongly supported also Bruins team. Like that: FUCK YOU, BRUINS SUCK, LOSERS, FUCK YOU, TUUKKA LOSER, BRUINS SUCK! That was very kindly, isn't it? 

Have you ever noticed that home team fans are like a one extra player? I know that now. Canadians fans had, you know, strong laser lights and they disturbed away-team goalkeeper, Tuukka Rask. Canadians got five goals and they won because of fans. JEA! That's how it must be done! So, there are 30 million people in Canada and 90 % of Canadians play hockey. And Finland we have only 5 million people and only 51 % play hockey. But do you know what? Canada always loses to Finland at the World Championship tournament. CANADA SUCK!

Siinäpä voitte kuvitella yleisön ilmeitä kun demonstroin tunteella Canadiansin kannattajien suhtautumista Bruinsin pelaajiin. Käytin myös kyseisessä pelissä oppimaani kansainvälistä käsimerkkiä. Hieman riskihän tuo oli, mutta onneksi ottivat asian huumorilla, kuten se oli tarkoitettukin.

Metsätalouskurssin yhtedessä olin mukana projektissa, joka tutki punatammien kilpailukykyä sokeri- ja punavaahteraa vastaan erilaisissa maaperissä. Tutkimusaineistoina oli kesäkuussa istutetut reilu 900 eri tainta yli 200 eri ruukussa. Syys-lokakuun vaiheissa kiskoimme kaikki lehdet irti, jotta voimme punnita kunkin taimen lehtien biomassan. Lisäksi erottelimme kaikki taimet toisistaan ja karistelimme varovasti mullat pois juurista, jotta voimme mitata myös juurien biomassaa. Juuret ja varret kuivattiin lehtien tavoin ja katkaisimme juuret ja varren erilleen. Juurien punnitseminen jäi tekemättä ajan loputtua, mutta johan sitä oli tuossakin. Aineistokin jäi analysoimatta tarkemmin.

Lehtien nyppimistä.

Lehtien punnitsemista.

Partyjä täällä olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta eihän näin tunnollinen oppilas niihin jaksa lähteä. Sitä on jo niin vanhaksi tullut. Mainittakoon kuitenkin biologian pikkujoulut joissa kävin aloittelujen kautta syömässä ruoat ja painuin hyvissä ajoin nukkumaan, koska minulla oli seuraavana päivänä esitelmä pidettävänä. Taisinkin jo edellisessä blogissa mainita aikeista järjestää Finnish Afternoon ja nyt on sekin menestyksellä toteutettu. Olin leipomassa karjalanpiirakoita ja voi että miten voi tuore karjalanpiirakka hyvältä maistua. Lisäksi teimme opiskelijabudjettiin sopivasti makaronilaatikkoa, joista parissa käytettiin poronlihaa. Jälkkäriksi perinteisiä suomalaisia vappumunkkeja. Ruokaa oli riittävästi ja oli hyvää. Muut vaihtarit ja paikalliset mentorit tuntuivat tykkäävän ja etenkin karjalanpiirakat olivat mieleen.

Herkulliset karjalanpiirakat.

Makaronilaatikkoa vuokatolkulla.

Vappumunkkeja marraskuussa. Hyviä oli!

Viime viikolla oli jo vähän jouluista tapahtumaa, kun koristelimme piparkakkutaloja vaihtariporukalla ja kävimme perinteisellä joulutorilla... tai ei se oikeastaan joulutori ollut vaan christmas walk eli joulukävely. Siellä oli pari korttelinpätkää koristeltu ja oli ilmaista kaakaota ja joulupukkikin siellä kuulemma oli ollut. Mutta ei kyllä mikään kummoinen tapahtuma. Suosituin kohde oli beaver tail -koju. Kyseessä on kanadalainen herkkuleivos, jota North Baysta saa ostettua varmaan kaksi kertaa vuoteen. Ja sen kyllä näki, kun kojulla oli varmaan kahden tunnin jono ja pakkasta oli -15. En jäänyt itse jonottamaan, mutta jos sitä Torontosta löytäisi kuppilan mistä moisia herkkuja saisi ostettua.

Siinä on minun omin kätöisin koristelemani piparkakkutalo. Porukan ruminhan se eittämättä oli, mutta kuitenkin ainut, missä oli joulupukki. Luomikseni nimi oli: pukki saapuu jokaiseen kotiin oli se kuinka ruma tahansa.

Lopuksi hieman avautumista asumisesta teinien kanssa. Ihmisen evoluutio on kehittynyt muutaman vuoden aikana, sillä nykynuorisolla tuntuu olevan lepakkomaisia piirteitä. Lepakolla en tarkoita seksuaalista suuntaumista vaan yksinkertaisesti vuorokausirytmiä ja näkökykyä. Ihana 18v huonekaverini keittelee päivällisensä jostain syystä keskiyöllä kolistellen astioita ja sotkien keittiön tomaattikastikkeeseen, kun ilmeisesti valmiin kastikkeen kaataminen purkista kattilaan on liian suuri haaste. Tämän jälkeen videopelit (pääsääntöisesti änäri) aiheuttavat tyttömäisiä kirkaisuja, kun pelit käyvät liian jänniksi. Näkökyvyn heikentymisen olen huomannut ilmiönä, jossa nykynuori ei näe omaa persettään pidemmälle. Tämä ei ole kansalaisuuteen sidottu ja en väitä, että kanadalaiset olisivat tässä erityisemmin kunnostautuneet. Enimmäkseen kuitenkin olen tavannut todella mukavia ja ystävällisiä ihmisiä seikkaillessani Kanadassa. Lisäksi muut vaihtarit eritoten Koreasta ja Meksikosta ovat olleet aivan mahtavia.

Yksi asia on kummastuttanut ja se kummastuttaa kanadalaisia itseäänkin. Esimerkkinä voisin kertoa tapauksen, kun kävin ostamassa uuden matkalaukin, jonka hinta oli 84 dollaria hintalapun mukaan. Ja minulla oli vielä nippu alennuskuponkeja (yhteensä 40 sentin arvosta!), niin voitteko arvata paljon laukulle tuli hintaa? Yli sata dollaria! Täällähän siis kuluttajalle kerrotaan vain verottomat hinnat, mutta ihmettä tavallinen tyhmä kuluttaja tekee verottomalla hinnalla! Ilmeisesti kauppaan pitää mennä verotaulukon kanssa, mistä ilmenee kunkin tuoteryhmän veroprosentti ja taskulaskin olisi myös tarpeen.

Vielä voisin kertoa hyödyllisenä informaationa, että mitä pitää tehdä, jos huomaat luottokorttisi tapahtumatiedoissa ostoksia, joita et ole tehnyt. Ensin suosittelen kuolettamaan kortin tai ainakin pistämään kaikki turvarajat nollille ennen kuolettamista. Otat pankkiin yhteyttä, teet korttireklamaation (saattaa vaihdella pankeittain), rikosilmoituksen (poliisit eivät tutki etenkin jos rötös on tapahtunut ulkomailla ja varastettu summa ei ole arvoltaan suurehko) ja lähetät rikosilmoituksen kopion korttireklamaatiolomakkeen kanssa pankkiin. Odotat hetkisen ja mikäli pankki on tyytyväinen selityksiisi, niin luottokunta korvaa menettämäsi summan luotollesi tutkimuksen ajaksi ja mikäli tutkimuksessa ei tule esille mitään hälyttävää, niin saat myös pitää rahat. Ja toki tilaat uuden kortin kuolettamasi tilalle. Niin tosiaan, itselleni tässä syksyn mittaan sattui käymään näin. Ja ei, ei ole pienintäkään aavistusta miten korttini on voitu kopioida tms. Nykyajan rosvot on ovelia. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain rahat takaisin ja olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Tämän opetus oli, että ei kannata hätääntyä vastaavanlaisessa tilanteessa, sillä mahdollisuus rahojen saamiseksi takaisin on erinomainen.

Välikevennyksenä vielä hauska fakta täkäläisestä opiskelusta. Jotkut jännittävät tenttejään ja esitelmiään niin paljon, että he aiheuttavat palohälytyksen. Itse en meinannut aluksia uskoa, mutta ilmeisesti alla olevassa kuvassa oleva näky on erittäinkin yleinen tähän aikaan vuodesta, jolloin useimmat tentin, esitelmät ynnä muut tehtävät painavat päälle.

Haluatte nähdä varmaan vielä muutamia talvikuvia, kun Suomessa sitä ei vielä juurikaan ole pohjoista lukuun ottamatta. Täällä on ollut vaihtelevaa keliä, välillä on sataa lunta mahottomasti ja on kylmä, mutta sitten ne myös äkkiä sulaa pois parin vesikuuron jälkeen. Mutta nyt talviset kelit ovat tuntuneet vakiintuneen ja täälläkin on jo päästy lähemmäs -20 asteen pakkasiin.

Taidonnäyte paintilla: Kesä vs. Talvi

Jäähyväisiä on tullut heiteltyä ja vietimme yhteistä illallista, kun koulun kansainvälisyyspuoli tarjosi vaihtareille ja meidän ahkerille mentoreille illallisen: salaattia, pastaa, lasagnea ja keksejä. Ruoan jälkeen alkoi vilinä, kun monet alkoivat ottamaan selfieita kaikkien kanssa. Itse en ole noista selfieistä niin innostunut, mutta eipä kyllä suomalaiset yleensäkään pääministeriämme lukuun ottamatta. Kävin myös viimeistä kertaa Moosessa syömässä kuuluisia chicken wingsejä ja hörppäämässä tumman oluen. Olut on niin kallista täällä, että kännejä ei ole vara vetää, eikä sen puoleen kiinnostustakaan moiseen. Itsenäisyyspäivä oli aika lattea ilman tuntematonta sotilasta ja saunaa. Alla olevat kuvat kyseiseltä päivältä.

Tässä oli tämänkertainen blogitekstini. Kirjoittanen vielä yhden tekstin jahka tämä on lopullisesti ohi ja olen toipunut Suomeen palustani. Sitä ennen tässä on vielä edessä muutama päivä North Bayssa ja pari päivää Torontossa. Jos haluatte erityisemmin kuulla jostain tietystä asiasta, niin pistäkää kommenttia tai kertokaa jollain muulla tavalla, niin voin sitten vastailla seuraavassa tekstissäni.

Villiä menoa Ottawassa

Vähiin käy ennen kuin loppuu ja nyt sitä ollaankin jo aloittelemassa loppukiriä. Ei enää niin kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttää viimeiset tentit, deadlinet ja esitelmät. Taannoin tässä kävin pistäytymässä Kanadan pääkaupungissa Ottawassa, joka olikin melkoisten yhteensattumien reissu, johon sisältyi myös villien ja senaattorien yhteenotto jääkiekkoareenalla. Luvassa myös vankilameininkiä, talven tuloa North Bayhin, sekä paljon muuta.

Toronto ja Montreal oli isoista kaupungeista jo nähtynä ja nyt vierailin kolmannessa lähiseudun suurista kaupungeista, Ottawassa. Ottawa sinänsä jää Toronton ja Montrealin varjoon, että ei ole niin paljon näkemistä, mutta pääteemana olikin käydä katsomassa suosikkijoukkueeni Minnesota Wildin vierailua Ottawa Senatorsin kotiareenalla. Canadian Tire Centre on siitä erikoinen NHL-areena, että se on niin pirun kaukana keskustasta. Matkustin North Baysta bussilla (jotka täällä muuten on hitokseen kalliita) Ottawaan päin ja matkan varrella jäin suurin piirtein areenan kohdalla kyydistä pois. Siinä areenalle kävellessä taisi vähän tympästä Kanadan julkinen kaukoliikenne, joka ei ole niitä maailman toimivimpia, ja muutenkin tuntuu että kaikki on rakennettu sen varaan, että kaikilla on omat autot. Tässä vaiheessa ei ollut vielä aavistustakaan kuinka areenalta pääsee pelin jälkeen pois tai ylipäätään pääseekö sinne edes sisään matkatavaroiden kanssa (nettisivuilla ohjeistuksessa luki vain, että matkatavarat täytyy viedä takaisin autoon). Areenalle päästyä alkoi elämä kirkastumaan, kun siellä oli heti ystävälliset ihmiset neuvomassa minne viedä matkatavarat säilöön pelin ajaksi ja miten sieltä pääsee pelin jälkeen keskustaan. Taikasana oli Suomi. Heti kun sanoo, että on Suomesta, niin saa tosi hyvää kohtelua.

Peli itsessään ei ollut kummoinen ja Minnesota meni vielä häviämään nollilla (ostin vielä Wildin pelipaidankin muistoksi), mutta muuten oli kyllä kiva tunnelma. Tai tunnelma itsessään jäi kauaksi Montrealin pelin tunnelmasta, kun Ottawahan ei ole niin intohimoinen jääkiekkokaupunki ja itse asiassa, jos Ottawa pelaisi Montrealia tai Torontoa vastaan kotihallissaan, niin siellä olisi enemmän vierasjoukkueen faneja, jotka buuaa kotijoukkueelle. Erätauolla tuli ylläri, kun sain toisen suomalaistoverini kanssa tervetuliaislahjaksi Senatorsin kaulaliinat ja muuta pientä sälää. Ja sitten tulivat vielä sanomaan, että tuolla on muitakin suomalaisia katsomassa ottelua. Erittäin ystävällistä väkeä kertakaikkiaan. Noh, pelin jälkeen sitten kävimme hakemassa tavarat säilöstä ja sieltä sanottiin, että sinne on tulossa lisää suomalaisia kohta hakemaan kamojaan, niin siinäpä sitten ooteltiin niitäkin. Kuinkas ollakaan niin sieltähän tuli vaihto-opiskelijapariskunta, jotka opiskelevat Montrealissa ja niille oli tarjottu kyytiä hostellille erään areenen työntekijän toimesta. Kun kävi vielä ilmi, että tämä suomalaispariskunta majoittuu samassa hostellissa (ja viereinen huone btw), niin pääsimme änkeämään vielä samaan kyytiin heidän kanssa. Tällä kanukilla ei vaan ollut isoa lava-autoa vaan pienistä pienin kaksiovinen purkki, mutta sopu sijaa antoi.

Canadian Tire Centre - Ottawa Senatorsin koti

Kannustuksesta ei ainakaan jäänyt kiinni.

Lähikuvaa numerosta 64

Piippuhyllyllä on tunnelmaa!

Koivun Mikko kyyristyneenä aloitukseen.

Majoitumme Hi Jeil Hostellissa hyvällä paikalla keskustassa ja ehkäpä pari sanaa siitä. Kun näin opiskelijana, vaikka ei niitä köyhimpiä olekaan, niin haluaa majoittua edullisesti, niin oltiin bookattu selli vanhasta vankilasta, joka toimii nykyään hostellina. Se on tarkoituksella jätetty aika originaaliksi eli hirveästi mukavuuksia ei ollut. Onneksi oli sentään avain, että pääsi sellistä ulos halutessaan. Siellähän oli tietysti yhteiset suihkutilat miehille ja naisille erikseen, niin vähän aikaa piti miettiä uskaltaako sitä suihkuun edes lähteäkään, kun on kuullut kaikenlaista juttua. Ainakaan pyllistää ei passannut...

Karun näköinen käytävä.

Mutta sellihän oli varsin viihtyisä. t: vanki nro 4082

Pitää yrittää pysyä poissa pahanteosta, nimittäin ei houkuttelisi asua tällaisessa mestassa. Tosin Suomessahan sitä mieluummin olisikin vankilassa kuin vanhainkodissa...

Ottawassa seikkailuun jäi kokonainen päivä aikaa, mutta eipä se oikeastaan enempää tarvitsekaan. Ja oli hyvää seuraa, kun lyöttäydyimme yksiin areenalla tapaamiemme suomivaihtareiden kanssa. Ottawassahan on siis parlamenttitalo ja muutamia museoita, joista kävin tutustumassa 'Museum of Civilization'iin, jossa oli roinaa inkkariajoista lähtien 1800- ja 1900-lukujen Kanadan massiivisesta asuttamisesta Eurooppalaisten toimesta. Museo oli ihan mielenkiintoinen ja parlamenttitalo torneineen oli varsin hieno, ja mainittakoon vielä sotamuistomerkki maailmansotien ajoilta, joissa oli vieläkin kukkapuskia tässä taannoin ammutun sotilaan muistoksi. Nähtävyyksien lisäksi päivään kuului shoppailua ja illalla hieman viininmaistelua ja pubikierrosta suomalaistovereiden kanssa. Kerrassaan hienot pari päivää Kanadan pääkaupungissa.

Parlamenttitalo etupihalta kuvattuna.

Parlamenttitalon tornista kuvattua maisemaa.

Yleiskuvaa museosta. Intiaanijuttuja.

Inkkaritaidetta. Taideteoksen nimi: "The Birth of Good and Evil"

RMS Empress of Ireland - upposi 1914 ja matkustajalista on printattu seinälle laivan muotoon. Kuinka moni on kuullut kyseisestä laivasta? Jäänyt Titanicin varjoon, vaikka matkustajauhrien määrä olikin suurempi. Oli muuten aika paljon suomalaisia nimiä joukossa.

Parlament Hill kuvattuna vielä vähän kauempaa.

Vartiossa ammutun sotilaan muistoksi kukka-asetelma sotamuistomerkillä.

Koska kuitenkin olen täällä vaihto-opiskelemassa, niin kai sitä pitää myös koulunkäynnistäkin hieman mainita. Kuten jo sanottu, niin loppukiri on meneillään. Ensi viikolla pidän esitelmää ilmastonmuutoksesta ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo tentit metsistä ja maantiedosta, sekä erittäin mielenkiintoinen "rant" eli vähän niinkuin stand uppia, mutta kuitenkin niin erilaista. Mallinäytteen voi kuunnella tästä. Maantiedosta oli myös isompi tehtävä, jossa piti etsiä kymmenen aiheeseen liittyvää uutista ja referoida niistä kutakin sivun verran. Lisäksi tulossa myös kirjallinen tentti englannista. Eli opiskelu tiivistyy loppua kohti ja ennen kuin sitä huomaakaan, niin sitä ollaan jo lentelemässä Suomeen. Ensi viikolla on sentään biologian pikkujoulut, jotta ei ihan mahottomaksi mene tämä touhu. Ja tokihan pitää myös mainita ensi sunnuntaina suomalaisten järjestämästä Suomi-iltapäivästä, johon kuuluu hyvää suomalaista ruokaa (karjalanpiirakkaa, makaronilaatikkoa, poro-perunalaatikkoa ja munkkeja) ja Napapiirin sankarit -elokuva. Iltamat ovat jo nyt saaneet suuren suosion ja kävijämäärät tulevat hipomaan taivaita.

Tänne tulla tupsahti jo kunnon talvi. Kuulemma ainakin siellä Joensuun korkeudella lämpötilat heittelehtii nollan tuntumassa ja voi sitä loskan määrää, mutta täällä on varsin komeita kelejä ollut. Useimpina päivinä on tullut kuitenkin lunta, mutta välillä näkyy sinistäkin taivasta. Ja lämpötilat ovat olleet -10 hujakoilla viime päivät.

Vielä loppuun parit leivontakuvat. Osallistuimme taannoin Suomi-Korea -kokoonpanolla kakunkoristelukilpailuun ja tällainen oli tulos. Komea eikös vain? Mutta aivan käsittämättömän imelä. Suklaakakkupohja jo yksistään oli suurelta osin sokeria ja "kermavaahto" suorastaan narskui hampaissa ja tuntui, että hampaat syöpyvät suuhun. Juuri kahta lusikallista enempää ei voinut nautinnollisesti syödä. Tuli myös leivottua perinteisiä korvaapuusteja ja kyllähän ne aina täkäläiset leipomukset voittaa.

Seuraavaa blogikirjoitusta voinee odotella ehkä parin viikon päästä, kun enimmät tentit ovat ohitse. Siinä vaiheessa tämä taival melkeinpä onkin jo kuljettu. Hyvin äkkiä tämä aika täällä loppujen lopuksi tuntuu hujahtavan. Vastahan sitä tänne tuli...

Arkea ja juhlaa

Hieman arkisempaa asiaa tällä kertaa North Baysta. Välitenteistä on selviydytty ja viimeinen puolikas tästä retkestä on jo pitkällä. Vielä muutama viikko jäljellä. Olen viettänyt elämäni ensimmäisen Halloweenin, käynyt kurpitsamatkailulla, käynyt opintoihin liittyen metsässä tutkimusmatkalla ja tapellut kaasuhellan kanssa. Kävin myös kokemuksen vuoksi koulun lääkärissä.

Aloitellaan ensin tylsimmällä aiheella eli välitenteillä. Onneksi en ole kovin stressaavaa tyyppiä, niin en niistä isompaa hepulia saanut. Tenttiviikko meni vielä sairastellessa, niin ei ollut muutenkaan maailman fiksuin olo, että yritäppä siinä kirjoitella esseitä yliopistomaiseen tyyliin "asiaa tikusta". Tarkempia tuloksia en vielä tiedä, mutta eiköhän ne välttävästi mennyt. Forestry-kurssi on käytännössä jo läpäisty tai niin opettaja ainakin lupaili, kun minulle kaljat tarjosi paikallisessa kuppilassa Biologian tiedekunnan omilla Oktoberfesteillä. Mahtava opettaja, tykkään kovasti!

Halloweeni täällä P-Amerikassa on kova juttu ja jopa bussikuskit pukeutuvat zombeiksi tai muiksi kammotuksiksi. Lämmittelimme tutustumalla hyvissä ajoin Halloweeniin käymällä naapurikylässä Leisure Farm -nimisessä mestassa, joka on tällaanen maatilamatkailuyritys. Siellä oli jos jonkinlaista aktiviteettia enimmäkseen kuitenkin lapsille. Oli Haunted barn (kummituslato), kurpitsojen ammuskelua väkevillä tykeillä, vaahtokarkkien paistamista nuotiolla (jota en kyllä ymmärrä, vaahtokarkit maistuu paremmalta paistamatta joskaan ei silloinkaan ole suurinta herkkuani) ja siellä oli myös hyvin suunniteltu maissipelto, joka oli kasvatettu labyrintin muotoon. Sieltä kasvuston välisiä käytäviä kulkiessa piti yrittää löytää tie ulos. Selvisin! Maukkain aktiviteetti oli kuitenkin viehättävä maalaisleipomo/puoti, josta sai monenlaisia maatilan tuotteita. Leipomuspuolella oli monenlaista torttua ja piirasta.

Labyrintti

Kurpitsa-ammuskelua

Sekalainen poppoomme

Ihmiset valmistautuvat halloweeniin hyvissä ajoin ihan kuin suomalaiset jouluun. Taannoin syksyllä kävin eräässä isossa tavaratalossa, niin siellä oli isot valikoimat halloween-krääsää. Minä sitten päivää ennen halloweenia ajattelin jotain pientä naamiaisjuttua käydä ostamassa, niin siellähän oli jo joulusesonki menossa. Pienemmästä puodista löysin sitten vaatimattoman naamarin, jolla saatoin hieman kaunistaa itseäni. Ei ollu cowboyn tai draculan asuja enää jäljellä, mutta apinanaamari oli vielä kivasti hyllyllä. Eikä maksanut paljoa! Itse halloweeni meni sitten rauhallisesti muiden vaihtareiden kanssa leikkiessä kukin miksikin pukeutuneena. Minun apinanaamari oli varmasti porukan paras naamiaisasu ja varmasti eniten vaivaa näin sen eteen... Vuodatin kyyneleitä, kun rikoin apinanaamarini heti alkuunsa, kun otin sitä kovakouraisesti pois naamaltani. Onneksi sain paikattua sen kätevästi erkkarilla ja se suorastaan vain paransi kokonaisuutta. Ilta ei kovin pitkäksi venynyt, kun aikasin seuraavana aamulla oli lähtö paikkaan, jossa tunnen oloni kotoisammaksi eli metsään, mistä seuraavassa.

Hemmetin vampyyri tuli kiusaamaan kesken ruokailun. En langennut.

Kenellä oli paras asu?

Metsäkurssimme kanssa menimme viehättävään punatammimetsään tutkimaan tammien uudistamista kannoista. Siellä oli tehty harvennusta 2005 ja sen jälkeen joka vuosi on mitattu tutkimuskannoista uusien tammivesojen kasvamista. Punatammimetsässä tämä on ilmeisesti ihan hyvä uudistamismetodi, vaikka se oudolta saattaa suomalaisen metsäasiantuntijan korvaan kuulostaakin. Jokatapauksessa, mittasimme vesojen pituudet ja läpimitat. Ensimmäistä kertaa kuljeskelin metsässä työkalupakki mukana, jossa oli kaikkea hyödyllistä ja hyödytöntä. Mutta erittäin hauska oli käyskennellä metsässä ja ilmakin oli passeli. Pikkuinen pakkanen ja kevyt lumipeite. Täällä tuli siis lunta! Mutta nyt se suli pois, kun aurinko alkoi porottamaan ja lämpötilanousi. Mutta ei näy loskaa!

Tutkimusmetsä oli sen verran huonojen teiden varsilla, että sinne ei ihan joka autolla olisi päässytkään. Meillä oli kaksi autoa, mutta opettajan volvo meinasi jäädä heti alkuunsa jumiin, joten pistimme sen syrjään ja hyppäsimme erään oppilaan pick-upin lavalle, joka meni aika heittämällä aivan järkyttävää tietä. Välillä saattoi tulla pohjakosketus isosta maavarasta huolimatta. Muutama tunti meni tammenvesoja mitatessa ja sen jälkeen opettaja kiitokseski tarjosi paikallisessa kuppilassa jälleen parit oluet (tämä ope tykkää oluista!) ja vähän purtavaa. On mahtava opettaja!

Tutkimusporukkaa

Opettaja antoi minulle Senatorsin kaulaliinan ja huomiopipon. Löysin jostakin myös kaljan. 

Mutta kaikki ei ole mennyt kuin strömsöissä. Minulla oli hetkellinen ruokakriisi, kun kaasuhella oli rikki. Liesipuoli toimi, mutta uuni ei virkannu mittään. Ei sillä, että en osaisi kokkailla pelkkää pannua käytellen, mutta onhan se kiva, jos uunikin toimii. Kaasuhellat on muuten siitä hyviä, että ne lämpiää nopeasti ja liesi reagoi hetkessä lämpötilasäätelyihin. Munat paistuu hetkessä ja jos perunoita keitellessä vesi meinaa kiehua yli, niin sen saa äkkiä myös jäähtymään.

Lekurillakin kävin, kun oli vähän pidempään jatkunutta flunssan poikasta ja kun kerran ilmaiseksi pääsee käymään, niin samahan se oli mennä. Samalla siinä joutuu harjoittelemaan kommunikointia lääkäritermein. Hyvin sujui. Vielä pitää mennä verikokeita ottamaan myöhemmin, mutta eiköhän sieltä terveen paperit tule, kun tänään pääsin taas salillekin varovasti rehkimään. Suomessa olisi sanottu, että ei sulla mikään ole, lepää pari päivää ja se on siinä. Täällä tutkiivat näköjään kunnolla.

Seuraavassa blogitekstissäni on luvassa yhteenveto Minnesota Wildin ja Ottawa Senatorsin välisestä pelistä. Ja ehkä jotain yleistä Kanadan pääkaupungista. Mutta tältä erää kirjeenvaihtaja suoraan North Baysta kiittää ja kuittaa.

Lomatunnelmissa

Siitä on taas pari viikkoa viimeisestä tekstistä, mutta yritän pidätellä sisälläni nukkuvaa kirjailijasieluani ja kirjoittaa siedettävän lyhyesti, vaikka tässä on taas aika paljon ehtinyt tapahtuakin kaikkialla muualla paitsi koulunpenkillä. Täällä ollaan vietetty kiitospäivää ja siinä samalla syyslomaviikkoa tai itseopiskeluviikkoa, miten kukin haluaa sen ymmärtää. Eli kalkkunaa ja reissukertomuksia luvassa.

Suomalaisille niin tuntematonta (muualta paitsi tv-sarjoista, joissa kiitospäivällinen päättyy aina katastrofiin) kiitospäivää vietetään Kanadassa lokakuun toisena maanantaina. Alunperin tarkoituksena oli kiitää Jumalaa, mutta nykyään sitä vietetään kiitollisuutena arkisimmista asioista tai ihan vain  ns."Turkey Day" eli  kalkkunapäivänä. Minä onnekas olin osallisena peräti kahdella eri kiitospäivällisellä. Mentorit järjestivät päivällisen viikkoa etukäteen lomien takia ja sitten yllätyksekseni sain kutsun erään mentorin perheen luokse syömään kiitospäivällistä päivää ennen varsinaista kiitospäivää. Olin jokseenkin häkeltynyt, kun en kuitenkaan kyseisen mentorin kanssa paljon ole ollut tekemisissä, mutta niin vain sitten kutsui päivälliselle, jossa oli hänen koko lähin sukunsa.

Kiitospäivälliseen kuuluu luonnollisesti kalkkuna ja sen lisäksi perunamuusi ja kasvikset ovat oleellisessa osassa. Jälkiruokapuolella lajitelma erilaisia piiraita. Mikään suuri kalkkunanystävä minusta ei tullut, hieman mautonta lihaa, mutta eipä toinna valittaa. Hyvää oli ja hieno kokemus muuten päästä paremmin tutustumaan paikallisiin tapoihin. Syönnin jälkeen vielä pelailtiin Aliaksen tapaista sanaselityspeliä, missä minä en etenkään englanniksi ole erityisen hyvä, mutta vielä huonompi olin pelissä, jossa sanat piti piirtää niin että muut arvaa ne. En varsinaisesti ole kovin taiteellinen lahjakkuus, hyvä jos tikku-ukko luonnistuu. Mutta hauskaa oli kuitenkin. Jouduin vielä vähän opettamaan muille suomeakin, kun halusivat tietää miten lasketaan viiteen ja mitä "shit" on suomeksi. Puhuppa siinä sitten paskasta keskellä ruokapöydän antimia...

Mentoreiden kiitospäivällinen, ei ihan samaa luokkaa kuin kanadalaisen perheen luona. Kalkkuna on jossain muusin ja salaatin alla.

Vähän joutui jotain pöpöä vastaan taistelemaan lukuviikon alkajaisiksi, mutta ei onneksi sen kummemmin sairastunut. Sehän tästä olisi vielä puuttunutkin tämän selän lisäksi. Siitä onkin jo kuukausi, kun sen loukkasin. Onneksi sen verran parempi on jo, että pääsee jo lenkille. Uskomattoman hieno fiilis oli juosta kolmen viikon pakkolevon jälkeen: kirmailin kuin peura konsanaan, mistä johtuen varmaan sitten näinkin peuran, joka ilmeisesti halusi juosta minun kanssa. Johon tässä on aikakin päästä taas liikkumaan, muutenhan tässä voi vaikka läskistyä.

Tyypillinen aamiaiseni.

Tyypillinen päiväruokani.

Ei liity asiaan, mutta siinä on vaahteranlehti.

Montreal

Syyslomaviikon huipensi roadtrip Montrealiin ja takaisin. Matkustusjärjestelyt kokivat pienea muutoksen vaiheita. Alunperin suunnitelma oli mennä mentorin kyydillä ja toinen porukka vuokraa auton. Toisen autokunnan kaavailtu kuski kuitenkin sairastuttuaan estyi kuskin jobista, jolloin minun piti tulla hätiin, koska olin toinen jolla on kansainvälinen ajokortti. Kuinkas ollakaan, niin kansainvälisellä ajokortilla ei ole paskankaan merkitystä vuokraamolle (ehkä poliisille saattaa olla) ja minä en olisi itse asiassa edes saanut ajaa. Olen alle 25 vuotias (24,8) ja en omista omaa autoa ja autovakuutusta. Jos minulla olisi ollut auto Suomessa, niin olisin saanut ajaa. Yli 25-vuotiaille oma auto ja autovakuutus ei ole välttämätön. Onneksi kaveri ilman kansainvälistä korttia sai vuokrattua auton ja Kian kyydillä sitten seitsemän tunnin matka Montrealiin. Olisihan tuota vähän hotsittanut ajaa itsekin, mutta saipahan nauttia pelkääjän paikasta.

Montreal on Kanadan toiseksi suurin kaupunki Toronton jälkeen. Kaupungiksi melkoisen hieno ja sanoisin jopa, että parempi kuin Toronto. Miinusta tulee vain ranskankielestä. Kaikkihan siellä kyllä englantia osaa puhua, mutta ranskaa siellä pääasiassa puhutaan. Aikaa meillä sielä oli kaksi kokonaista päivää ja yksi ilta. Neljäntenä päivänä heti aamusta koitti paluu "kotiin". Ensimmäinen ilta meni vähän kierrellessä Old Townin aluetta ja rantabulevardia. Montreal on melkein kuin saari, joten vettä siellä riittää. Alla maistiaisiksi muutama kuva kaupungista ilta-aikaan. Järjestelmäkamera sai näyttää kykynsä, mutta kuvaajassa taitaa olla vielä kehittymisen varaa. Jalustakin olisi auttanut paljon.

Tästä kuvasta minä olen ylpeä!

Vertailun vuoksi kuva Sony Xperia Z1 -älypuhelimella. Ei huono tämäkään kännykän kuvaksi.

Montrealissa järjestettiin olympialaiset vuonna 1976 ja siellähän on vieläkin varsin hyvin säilynyt Olympia park. Sen yhteydessä oli mm. sisäeläintarha ja valtava ulkopuutarha. Löytyy myös planetarium astronomiasta kiinnostuneille. Stadionin tornin erikoisuus on sen huomattava kaltevuus ja onhan se hienon näköinen. Itse ennätin kiertää vain eläintarhan mistä parhaiten jäivät mieleen majava, äärimmäisen liikunnalliset pesukarhut ja kruununa pingviinit. Mahtavia otuksia smokit päällä. Eläintarhan jälkeen ei olisi enää jaksanutkaan keskittyä mihinkään typeriin kukkiin, kun iltaohjelmassa oli jotain "hieman" mielenkiintoisempaa.

Olympiapuisto ja stadion.

Pesukarhuja!

Pingviini!

Centre Bell - Montreal Canadiens vs. Boston Bruins. Elämäni toinen NHL-peli, ensimmäinen oli Helsingissä Anaheimin ja Buffalon -peli, mutta on se eri asia katsoa peliä Pohjois-Amerikassa ja etenkin Montrealissa, joka tunnetaan myös jääkiekon kehtona. Kokemuksena voittaa ehdottomasti Hockey Hall of Fame -museon. Parhaat hetket olivat itse asiassa alussa ennen peliä. Loistava valoshow, joka heijastui jään pinnalle, pelaajien ja muiden legendojen/herrojen esittelyt. En edes tiedä keitä siellä oli, kun kuullutukset oli ranskaksi, mutta se fiilis, kun 21 000 ihmistä hurraa ja taputtaa seisaaltaan, on jotain aivan älytöntä. Jokainen Montralin pelaaja tuli yksitellen kentälle ja vaihtoivat soihtua pelaajalta toiselle ja yleisö hurrasi koko sen ajan. Sain elämäni kylmimmät väreet ja sitä kesti aika pitkään. Bostonin pelaajien tullessa kentälle sen sijaan ei sen kummempia rituaaleja ollut vaan pelkkä buuauskonsertti.

Se on vain koettava itse, ei sitä pysty kuvaamaan. Centre Bell on muuten maailman suurin jääkiekkostadion, joka vetää eniten yleisöä eli sen reilut 21 000. Ja nytkin stadion oli aivan täysi. Se on vaan uskomatonta miten fanaattista porukkaa Montrealin kannattajat ovat. Mutta annan yleisölle aivan helvetin pitkän miinuksen epäkunnioitettavasta käytöksestä vierasjoukkuetta kohtaan. Ymmärrän kyllä, että omaa joukkuetta pitää kannattaa, mutta kaikki vierasjoukkueeseen kohdistuneet buuaukset, keskisormien heristelyt ja kommentit: "fuck you", "Bruins suck", "loser", ovat totaalisen asiattomia ja törkeitä. Eikä siinä vielä kaikki: joku paskapää vielä sohi Tuukka Raskia tehokkaalla laservalolla Bostonin maalilla.

Niinhän siinä sitten kävi, että Boston oli väsynyt edellisillan pelinsä ja matkustamisen jälkeen, että puolivälin jälkeen tuli stoppi. Mikä pahinta, niin Rask vaihdettiin maalilta pois viiden maalin jälkeen, joista osa oli melkoisia pomppuja. Mutta puolustuskin vuoti kuin seula. Miksi edellisen runkosarjan paras maalivahti pelaa juuri nyt, kun minä olen katsomossa, yhden surkeimmista peleistään koskaan? Minä vaan kysyn? Suoraan sanottuna fiilis vähän laski siinä vaiheessa, kun Tuukka siirretään luukkuvahdiksi ja yleisö huutaa: "Tuukka loser, Tuukka loser" tai jotain yhtä typerää. Kyllä niin säälitti katsella Tuukka-ressua istumassa pleksin takana. Mutta mahtava kokemus oli kaiken kaikkiaan ja kannatti maksaa 170 Usan dollaria piippuhyllyn paikasta. Seuraavaksi Ottawaan katsomaan Minnesotan peliä. Jospa Wildin suomalaiset viimeistään siinä vaiheessa avaa maalihanat.

Montrealin maamerkki on Mont Royal, suuri kukkula ja puistoalue keskellä kaupunkia. Jos asuisin Montralissa, niin lenkkeilisin siellä joka päivä ja aika suosittu lenkkeily- ja patikointialue se olikin, Turistien pääkohde siellä on näköalatasanne, josta avautuu huikea näkymä kaupunkiin.

Yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä on Notre-Damen katedraali vanhan kaupungin alueella. Kuinkas ollakaan, kun yritin sinne yksi iltapäivä mennä tutustumaan, niin siellä oli urkukilpailu. Sinne sai mennä aina väliajoilla, mutta siellä ei saanut kierrellä tai näpsiä kuvia, vaan pelkästään istua hiljaa aloillaan ja kuunnella. Menin sitten illasta kuuntelemaan viimeisiä finaaliesityksiä, kaksi soittajaa joista kumpikin soitti yli tunnin. Toiset menee perjantai-iltana baariin, minä menen kirkkoon :D Mutta oli todella mahtava kuunnella taitavien urkurien mahtipontisia kappaleita. Oli Bachhia ja Mozarttia ja sitten jotain tuntemattomampien sävellyksiä. Katedraali oli muutenkin todella hienon näköinen paikka ja sitten vielä urkumusiikkia päälle, niin kyllä kelpasi.

Notre-Damen alttari.

Notre-Damen Katedraali

Nyt alkaa viimeinen puolikas ja tässä heti ensi viikolla onkin parit välitentit, että melkein voisi alkaa niihin pikkuhiljaa lukemaan. Alla vielä parit kuvat loppukevennykseksi.

Vaahterakaakao - erittäin miellyttävä tuttavuus.

Montrealin "Big Ben"