Arkea ja juhlaa

Hieman arkisempaa asiaa tällä kertaa North Baysta. Välitenteistä on selviydytty ja viimeinen puolikas tästä retkestä on jo pitkällä. Vielä muutama viikko jäljellä. Olen viettänyt elämäni ensimmäisen Halloweenin, käynyt kurpitsamatkailulla, käynyt opintoihin liittyen metsässä tutkimusmatkalla ja tapellut kaasuhellan kanssa. Kävin myös kokemuksen vuoksi koulun lääkärissä.

Aloitellaan ensin tylsimmällä aiheella eli välitenteillä. Onneksi en ole kovin stressaavaa tyyppiä, niin en niistä isompaa hepulia saanut. Tenttiviikko meni vielä sairastellessa, niin ei ollut muutenkaan maailman fiksuin olo, että yritäppä siinä kirjoitella esseitä yliopistomaiseen tyyliin "asiaa tikusta". Tarkempia tuloksia en vielä tiedä, mutta eiköhän ne välttävästi mennyt. Forestry-kurssi on käytännössä jo läpäisty tai niin opettaja ainakin lupaili, kun minulle kaljat tarjosi paikallisessa kuppilassa Biologian tiedekunnan omilla Oktoberfesteillä. Mahtava opettaja, tykkään kovasti!

Halloweeni täällä P-Amerikassa on kova juttu ja jopa bussikuskit pukeutuvat zombeiksi tai muiksi kammotuksiksi. Lämmittelimme tutustumalla hyvissä ajoin Halloweeniin käymällä naapurikylässä Leisure Farm -nimisessä mestassa, joka on tällaanen maatilamatkailuyritys. Siellä oli jos jonkinlaista aktiviteettia enimmäkseen kuitenkin lapsille. Oli Haunted barn (kummituslato), kurpitsojen ammuskelua väkevillä tykeillä, vaahtokarkkien paistamista nuotiolla (jota en kyllä ymmärrä, vaahtokarkit maistuu paremmalta paistamatta joskaan ei silloinkaan ole suurinta herkkuani) ja siellä oli myös hyvin suunniteltu maissipelto, joka oli kasvatettu labyrintin muotoon. Sieltä kasvuston välisiä käytäviä kulkiessa piti yrittää löytää tie ulos. Selvisin! Maukkain aktiviteetti oli kuitenkin viehättävä maalaisleipomo/puoti, josta sai monenlaisia maatilan tuotteita. Leipomuspuolella oli monenlaista torttua ja piirasta.

Labyrintti

Kurpitsa-ammuskelua

Sekalainen poppoomme

Ihmiset valmistautuvat halloweeniin hyvissä ajoin ihan kuin suomalaiset jouluun. Taannoin syksyllä kävin eräässä isossa tavaratalossa, niin siellä oli isot valikoimat halloween-krääsää. Minä sitten päivää ennen halloweenia ajattelin jotain pientä naamiaisjuttua käydä ostamassa, niin siellähän oli jo joulusesonki menossa. Pienemmästä puodista löysin sitten vaatimattoman naamarin, jolla saatoin hieman kaunistaa itseäni. Ei ollu cowboyn tai draculan asuja enää jäljellä, mutta apinanaamari oli vielä kivasti hyllyllä. Eikä maksanut paljoa! Itse halloweeni meni sitten rauhallisesti muiden vaihtareiden kanssa leikkiessä kukin miksikin pukeutuneena. Minun apinanaamari oli varmasti porukan paras naamiaisasu ja varmasti eniten vaivaa näin sen eteen... Vuodatin kyyneleitä, kun rikoin apinanaamarini heti alkuunsa, kun otin sitä kovakouraisesti pois naamaltani. Onneksi sain paikattua sen kätevästi erkkarilla ja se suorastaan vain paransi kokonaisuutta. Ilta ei kovin pitkäksi venynyt, kun aikasin seuraavana aamulla oli lähtö paikkaan, jossa tunnen oloni kotoisammaksi eli metsään, mistä seuraavassa.

Hemmetin vampyyri tuli kiusaamaan kesken ruokailun. En langennut.

Kenellä oli paras asu?

Metsäkurssimme kanssa menimme viehättävään punatammimetsään tutkimaan tammien uudistamista kannoista. Siellä oli tehty harvennusta 2005 ja sen jälkeen joka vuosi on mitattu tutkimuskannoista uusien tammivesojen kasvamista. Punatammimetsässä tämä on ilmeisesti ihan hyvä uudistamismetodi, vaikka se oudolta saattaa suomalaisen metsäasiantuntijan korvaan kuulostaakin. Jokatapauksessa, mittasimme vesojen pituudet ja läpimitat. Ensimmäistä kertaa kuljeskelin metsässä työkalupakki mukana, jossa oli kaikkea hyödyllistä ja hyödytöntä. Mutta erittäin hauska oli käyskennellä metsässä ja ilmakin oli passeli. Pikkuinen pakkanen ja kevyt lumipeite. Täällä tuli siis lunta! Mutta nyt se suli pois, kun aurinko alkoi porottamaan ja lämpötilanousi. Mutta ei näy loskaa!

Tutkimusmetsä oli sen verran huonojen teiden varsilla, että sinne ei ihan joka autolla olisi päässytkään. Meillä oli kaksi autoa, mutta opettajan volvo meinasi jäädä heti alkuunsa jumiin, joten pistimme sen syrjään ja hyppäsimme erään oppilaan pick-upin lavalle, joka meni aika heittämällä aivan järkyttävää tietä. Välillä saattoi tulla pohjakosketus isosta maavarasta huolimatta. Muutama tunti meni tammenvesoja mitatessa ja sen jälkeen opettaja kiitokseski tarjosi paikallisessa kuppilassa jälleen parit oluet (tämä ope tykkää oluista!) ja vähän purtavaa. On mahtava opettaja!

Tutkimusporukkaa

Opettaja antoi minulle Senatorsin kaulaliinan ja huomiopipon. Löysin jostakin myös kaljan. 

Mutta kaikki ei ole mennyt kuin strömsöissä. Minulla oli hetkellinen ruokakriisi, kun kaasuhella oli rikki. Liesipuoli toimi, mutta uuni ei virkannu mittään. Ei sillä, että en osaisi kokkailla pelkkää pannua käytellen, mutta onhan se kiva, jos uunikin toimii. Kaasuhellat on muuten siitä hyviä, että ne lämpiää nopeasti ja liesi reagoi hetkessä lämpötilasäätelyihin. Munat paistuu hetkessä ja jos perunoita keitellessä vesi meinaa kiehua yli, niin sen saa äkkiä myös jäähtymään.

Lekurillakin kävin, kun oli vähän pidempään jatkunutta flunssan poikasta ja kun kerran ilmaiseksi pääsee käymään, niin samahan se oli mennä. Samalla siinä joutuu harjoittelemaan kommunikointia lääkäritermein. Hyvin sujui. Vielä pitää mennä verikokeita ottamaan myöhemmin, mutta eiköhän sieltä terveen paperit tule, kun tänään pääsin taas salillekin varovasti rehkimään. Suomessa olisi sanottu, että ei sulla mikään ole, lepää pari päivää ja se on siinä. Täällä tutkiivat näköjään kunnolla.

Seuraavassa blogitekstissäni on luvassa yhteenveto Minnesota Wildin ja Ottawa Senatorsin välisestä pelistä. Ja ehkä jotain yleistä Kanadan pääkaupungista. Mutta tältä erää kirjeenvaihtaja suoraan North Baysta kiittää ja kuittaa.