Villiä menoa Ottawassa

Vähiin käy ennen kuin loppuu ja nyt sitä ollaankin jo aloittelemassa loppukiriä. Ei enää niin kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttää viimeiset tentit, deadlinet ja esitelmät. Taannoin tässä kävin pistäytymässä Kanadan pääkaupungissa Ottawassa, joka olikin melkoisten yhteensattumien reissu, johon sisältyi myös villien ja senaattorien yhteenotto jääkiekkoareenalla. Luvassa myös vankilameininkiä, talven tuloa North Bayhin, sekä paljon muuta.

Toronto ja Montreal oli isoista kaupungeista jo nähtynä ja nyt vierailin kolmannessa lähiseudun suurista kaupungeista, Ottawassa. Ottawa sinänsä jää Toronton ja Montrealin varjoon, että ei ole niin paljon näkemistä, mutta pääteemana olikin käydä katsomassa suosikkijoukkueeni Minnesota Wildin vierailua Ottawa Senatorsin kotiareenalla. Canadian Tire Centre on siitä erikoinen NHL-areena, että se on niin pirun kaukana keskustasta. Matkustin North Baysta bussilla (jotka täällä muuten on hitokseen kalliita) Ottawaan päin ja matkan varrella jäin suurin piirtein areenan kohdalla kyydistä pois. Siinä areenalle kävellessä taisi vähän tympästä Kanadan julkinen kaukoliikenne, joka ei ole niitä maailman toimivimpia, ja muutenkin tuntuu että kaikki on rakennettu sen varaan, että kaikilla on omat autot. Tässä vaiheessa ei ollut vielä aavistustakaan kuinka areenalta pääsee pelin jälkeen pois tai ylipäätään pääseekö sinne edes sisään matkatavaroiden kanssa (nettisivuilla ohjeistuksessa luki vain, että matkatavarat täytyy viedä takaisin autoon). Areenalle päästyä alkoi elämä kirkastumaan, kun siellä oli heti ystävälliset ihmiset neuvomassa minne viedä matkatavarat säilöön pelin ajaksi ja miten sieltä pääsee pelin jälkeen keskustaan. Taikasana oli Suomi. Heti kun sanoo, että on Suomesta, niin saa tosi hyvää kohtelua.

Peli itsessään ei ollut kummoinen ja Minnesota meni vielä häviämään nollilla (ostin vielä Wildin pelipaidankin muistoksi), mutta muuten oli kyllä kiva tunnelma. Tai tunnelma itsessään jäi kauaksi Montrealin pelin tunnelmasta, kun Ottawahan ei ole niin intohimoinen jääkiekkokaupunki ja itse asiassa, jos Ottawa pelaisi Montrealia tai Torontoa vastaan kotihallissaan, niin siellä olisi enemmän vierasjoukkueen faneja, jotka buuaa kotijoukkueelle. Erätauolla tuli ylläri, kun sain toisen suomalaistoverini kanssa tervetuliaislahjaksi Senatorsin kaulaliinat ja muuta pientä sälää. Ja sitten tulivat vielä sanomaan, että tuolla on muitakin suomalaisia katsomassa ottelua. Erittäin ystävällistä väkeä kertakaikkiaan. Noh, pelin jälkeen sitten kävimme hakemassa tavarat säilöstä ja sieltä sanottiin, että sinne on tulossa lisää suomalaisia kohta hakemaan kamojaan, niin siinäpä sitten ooteltiin niitäkin. Kuinkas ollakaan niin sieltähän tuli vaihto-opiskelijapariskunta, jotka opiskelevat Montrealissa ja niille oli tarjottu kyytiä hostellille erään areenen työntekijän toimesta. Kun kävi vielä ilmi, että tämä suomalaispariskunta majoittuu samassa hostellissa (ja viereinen huone btw), niin pääsimme änkeämään vielä samaan kyytiin heidän kanssa. Tällä kanukilla ei vaan ollut isoa lava-autoa vaan pienistä pienin kaksiovinen purkki, mutta sopu sijaa antoi.

Canadian Tire Centre - Ottawa Senatorsin koti

Kannustuksesta ei ainakaan jäänyt kiinni.

Lähikuvaa numerosta 64

Piippuhyllyllä on tunnelmaa!

Koivun Mikko kyyristyneenä aloitukseen.

Majoitumme Hi Jeil Hostellissa hyvällä paikalla keskustassa ja ehkäpä pari sanaa siitä. Kun näin opiskelijana, vaikka ei niitä köyhimpiä olekaan, niin haluaa majoittua edullisesti, niin oltiin bookattu selli vanhasta vankilasta, joka toimii nykyään hostellina. Se on tarkoituksella jätetty aika originaaliksi eli hirveästi mukavuuksia ei ollut. Onneksi oli sentään avain, että pääsi sellistä ulos halutessaan. Siellähän oli tietysti yhteiset suihkutilat miehille ja naisille erikseen, niin vähän aikaa piti miettiä uskaltaako sitä suihkuun edes lähteäkään, kun on kuullut kaikenlaista juttua. Ainakaan pyllistää ei passannut...

Karun näköinen käytävä.

Mutta sellihän oli varsin viihtyisä. t: vanki nro 4082

Pitää yrittää pysyä poissa pahanteosta, nimittäin ei houkuttelisi asua tällaisessa mestassa. Tosin Suomessahan sitä mieluummin olisikin vankilassa kuin vanhainkodissa...

Ottawassa seikkailuun jäi kokonainen päivä aikaa, mutta eipä se oikeastaan enempää tarvitsekaan. Ja oli hyvää seuraa, kun lyöttäydyimme yksiin areenalla tapaamiemme suomivaihtareiden kanssa. Ottawassahan on siis parlamenttitalo ja muutamia museoita, joista kävin tutustumassa 'Museum of Civilization'iin, jossa oli roinaa inkkariajoista lähtien 1800- ja 1900-lukujen Kanadan massiivisesta asuttamisesta Eurooppalaisten toimesta. Museo oli ihan mielenkiintoinen ja parlamenttitalo torneineen oli varsin hieno, ja mainittakoon vielä sotamuistomerkki maailmansotien ajoilta, joissa oli vieläkin kukkapuskia tässä taannoin ammutun sotilaan muistoksi. Nähtävyyksien lisäksi päivään kuului shoppailua ja illalla hieman viininmaistelua ja pubikierrosta suomalaistovereiden kanssa. Kerrassaan hienot pari päivää Kanadan pääkaupungissa.

Parlamenttitalo etupihalta kuvattuna.

Parlamenttitalon tornista kuvattua maisemaa.

Yleiskuvaa museosta. Intiaanijuttuja.

Inkkaritaidetta. Taideteoksen nimi: "The Birth of Good and Evil"

RMS Empress of Ireland - upposi 1914 ja matkustajalista on printattu seinälle laivan muotoon. Kuinka moni on kuullut kyseisestä laivasta? Jäänyt Titanicin varjoon, vaikka matkustajauhrien määrä olikin suurempi. Oli muuten aika paljon suomalaisia nimiä joukossa.

Parlament Hill kuvattuna vielä vähän kauempaa.

Vartiossa ammutun sotilaan muistoksi kukka-asetelma sotamuistomerkillä.

Koska kuitenkin olen täällä vaihto-opiskelemassa, niin kai sitä pitää myös koulunkäynnistäkin hieman mainita. Kuten jo sanottu, niin loppukiri on meneillään. Ensi viikolla pidän esitelmää ilmastonmuutoksesta ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo tentit metsistä ja maantiedosta, sekä erittäin mielenkiintoinen "rant" eli vähän niinkuin stand uppia, mutta kuitenkin niin erilaista. Mallinäytteen voi kuunnella tästä. Maantiedosta oli myös isompi tehtävä, jossa piti etsiä kymmenen aiheeseen liittyvää uutista ja referoida niistä kutakin sivun verran. Lisäksi tulossa myös kirjallinen tentti englannista. Eli opiskelu tiivistyy loppua kohti ja ennen kuin sitä huomaakaan, niin sitä ollaan jo lentelemässä Suomeen. Ensi viikolla on sentään biologian pikkujoulut, jotta ei ihan mahottomaksi mene tämä touhu. Ja tokihan pitää myös mainita ensi sunnuntaina suomalaisten järjestämästä Suomi-iltapäivästä, johon kuuluu hyvää suomalaista ruokaa (karjalanpiirakkaa, makaronilaatikkoa, poro-perunalaatikkoa ja munkkeja) ja Napapiirin sankarit -elokuva. Iltamat ovat jo nyt saaneet suuren suosion ja kävijämäärät tulevat hipomaan taivaita.

Tänne tulla tupsahti jo kunnon talvi. Kuulemma ainakin siellä Joensuun korkeudella lämpötilat heittelehtii nollan tuntumassa ja voi sitä loskan määrää, mutta täällä on varsin komeita kelejä ollut. Useimpina päivinä on tullut kuitenkin lunta, mutta välillä näkyy sinistäkin taivasta. Ja lämpötilat ovat olleet -10 hujakoilla viime päivät.

Vielä loppuun parit leivontakuvat. Osallistuimme taannoin Suomi-Korea -kokoonpanolla kakunkoristelukilpailuun ja tällainen oli tulos. Komea eikös vain? Mutta aivan käsittämättömän imelä. Suklaakakkupohja jo yksistään oli suurelta osin sokeria ja "kermavaahto" suorastaan narskui hampaissa ja tuntui, että hampaat syöpyvät suuhun. Juuri kahta lusikallista enempää ei voinut nautinnollisesti syödä. Tuli myös leivottua perinteisiä korvaapuusteja ja kyllähän ne aina täkäläiset leipomukset voittaa.

Seuraavaa blogikirjoitusta voinee odotella ehkä parin viikon päästä, kun enimmät tentit ovat ohitse. Siinä vaiheessa tämä taival melkeinpä onkin jo kuljettu. Hyvin äkkiä tämä aika täällä loppujen lopuksi tuntuu hujahtavan. Vastahan sitä tänne tuli...

Arkea ja juhlaa

Hieman arkisempaa asiaa tällä kertaa North Baysta. Välitenteistä on selviydytty ja viimeinen puolikas tästä retkestä on jo pitkällä. Vielä muutama viikko jäljellä. Olen viettänyt elämäni ensimmäisen Halloweenin, käynyt kurpitsamatkailulla, käynyt opintoihin liittyen metsässä tutkimusmatkalla ja tapellut kaasuhellan kanssa. Kävin myös kokemuksen vuoksi koulun lääkärissä.

Aloitellaan ensin tylsimmällä aiheella eli välitenteillä. Onneksi en ole kovin stressaavaa tyyppiä, niin en niistä isompaa hepulia saanut. Tenttiviikko meni vielä sairastellessa, niin ei ollut muutenkaan maailman fiksuin olo, että yritäppä siinä kirjoitella esseitä yliopistomaiseen tyyliin "asiaa tikusta". Tarkempia tuloksia en vielä tiedä, mutta eiköhän ne välttävästi mennyt. Forestry-kurssi on käytännössä jo läpäisty tai niin opettaja ainakin lupaili, kun minulle kaljat tarjosi paikallisessa kuppilassa Biologian tiedekunnan omilla Oktoberfesteillä. Mahtava opettaja, tykkään kovasti!

Halloweeni täällä P-Amerikassa on kova juttu ja jopa bussikuskit pukeutuvat zombeiksi tai muiksi kammotuksiksi. Lämmittelimme tutustumalla hyvissä ajoin Halloweeniin käymällä naapurikylässä Leisure Farm -nimisessä mestassa, joka on tällaanen maatilamatkailuyritys. Siellä oli jos jonkinlaista aktiviteettia enimmäkseen kuitenkin lapsille. Oli Haunted barn (kummituslato), kurpitsojen ammuskelua väkevillä tykeillä, vaahtokarkkien paistamista nuotiolla (jota en kyllä ymmärrä, vaahtokarkit maistuu paremmalta paistamatta joskaan ei silloinkaan ole suurinta herkkuani) ja siellä oli myös hyvin suunniteltu maissipelto, joka oli kasvatettu labyrintin muotoon. Sieltä kasvuston välisiä käytäviä kulkiessa piti yrittää löytää tie ulos. Selvisin! Maukkain aktiviteetti oli kuitenkin viehättävä maalaisleipomo/puoti, josta sai monenlaisia maatilan tuotteita. Leipomuspuolella oli monenlaista torttua ja piirasta.

Labyrintti

Kurpitsa-ammuskelua

Sekalainen poppoomme

Ihmiset valmistautuvat halloweeniin hyvissä ajoin ihan kuin suomalaiset jouluun. Taannoin syksyllä kävin eräässä isossa tavaratalossa, niin siellä oli isot valikoimat halloween-krääsää. Minä sitten päivää ennen halloweenia ajattelin jotain pientä naamiaisjuttua käydä ostamassa, niin siellähän oli jo joulusesonki menossa. Pienemmästä puodista löysin sitten vaatimattoman naamarin, jolla saatoin hieman kaunistaa itseäni. Ei ollu cowboyn tai draculan asuja enää jäljellä, mutta apinanaamari oli vielä kivasti hyllyllä. Eikä maksanut paljoa! Itse halloweeni meni sitten rauhallisesti muiden vaihtareiden kanssa leikkiessä kukin miksikin pukeutuneena. Minun apinanaamari oli varmasti porukan paras naamiaisasu ja varmasti eniten vaivaa näin sen eteen... Vuodatin kyyneleitä, kun rikoin apinanaamarini heti alkuunsa, kun otin sitä kovakouraisesti pois naamaltani. Onneksi sain paikattua sen kätevästi erkkarilla ja se suorastaan vain paransi kokonaisuutta. Ilta ei kovin pitkäksi venynyt, kun aikasin seuraavana aamulla oli lähtö paikkaan, jossa tunnen oloni kotoisammaksi eli metsään, mistä seuraavassa.

Hemmetin vampyyri tuli kiusaamaan kesken ruokailun. En langennut.

Kenellä oli paras asu?

Metsäkurssimme kanssa menimme viehättävään punatammimetsään tutkimaan tammien uudistamista kannoista. Siellä oli tehty harvennusta 2005 ja sen jälkeen joka vuosi on mitattu tutkimuskannoista uusien tammivesojen kasvamista. Punatammimetsässä tämä on ilmeisesti ihan hyvä uudistamismetodi, vaikka se oudolta saattaa suomalaisen metsäasiantuntijan korvaan kuulostaakin. Jokatapauksessa, mittasimme vesojen pituudet ja läpimitat. Ensimmäistä kertaa kuljeskelin metsässä työkalupakki mukana, jossa oli kaikkea hyödyllistä ja hyödytöntä. Mutta erittäin hauska oli käyskennellä metsässä ja ilmakin oli passeli. Pikkuinen pakkanen ja kevyt lumipeite. Täällä tuli siis lunta! Mutta nyt se suli pois, kun aurinko alkoi porottamaan ja lämpötilanousi. Mutta ei näy loskaa!

Tutkimusmetsä oli sen verran huonojen teiden varsilla, että sinne ei ihan joka autolla olisi päässytkään. Meillä oli kaksi autoa, mutta opettajan volvo meinasi jäädä heti alkuunsa jumiin, joten pistimme sen syrjään ja hyppäsimme erään oppilaan pick-upin lavalle, joka meni aika heittämällä aivan järkyttävää tietä. Välillä saattoi tulla pohjakosketus isosta maavarasta huolimatta. Muutama tunti meni tammenvesoja mitatessa ja sen jälkeen opettaja kiitokseski tarjosi paikallisessa kuppilassa jälleen parit oluet (tämä ope tykkää oluista!) ja vähän purtavaa. On mahtava opettaja!

Tutkimusporukkaa

Opettaja antoi minulle Senatorsin kaulaliinan ja huomiopipon. Löysin jostakin myös kaljan. 

Mutta kaikki ei ole mennyt kuin strömsöissä. Minulla oli hetkellinen ruokakriisi, kun kaasuhella oli rikki. Liesipuoli toimi, mutta uuni ei virkannu mittään. Ei sillä, että en osaisi kokkailla pelkkää pannua käytellen, mutta onhan se kiva, jos uunikin toimii. Kaasuhellat on muuten siitä hyviä, että ne lämpiää nopeasti ja liesi reagoi hetkessä lämpötilasäätelyihin. Munat paistuu hetkessä ja jos perunoita keitellessä vesi meinaa kiehua yli, niin sen saa äkkiä myös jäähtymään.

Lekurillakin kävin, kun oli vähän pidempään jatkunutta flunssan poikasta ja kun kerran ilmaiseksi pääsee käymään, niin samahan se oli mennä. Samalla siinä joutuu harjoittelemaan kommunikointia lääkäritermein. Hyvin sujui. Vielä pitää mennä verikokeita ottamaan myöhemmin, mutta eiköhän sieltä terveen paperit tule, kun tänään pääsin taas salillekin varovasti rehkimään. Suomessa olisi sanottu, että ei sulla mikään ole, lepää pari päivää ja se on siinä. Täällä tutkiivat näköjään kunnolla.

Seuraavassa blogitekstissäni on luvassa yhteenveto Minnesota Wildin ja Ottawa Senatorsin välisestä pelistä. Ja ehkä jotain yleistä Kanadan pääkaupungista. Mutta tältä erää kirjeenvaihtaja suoraan North Baysta kiittää ja kuittaa.