Orientaatioviikko ja koulun aloitus

Viikolla ennen luentojen alkua oli tiukkaa orientaatiosettiä yliopisto-opiskelua varten. Ja tietysti myös monenlaista ohjelmaa uusille opiskelijoille. Viikkoa kutsuttiinkin frosh weekiksi eli vastannee meidän fuksiaisia. Mutta siis koko viikko oli menoa ja meinikiä monenlaisten tapahtumien muodossa. Vaihto-opiskelijoilla oli oma frosh weekin ohjelma kuin muilla opiskelijoilla, mutta kyllä siihenkin mahtui monenlaista orientaatiotunneista häppeninkeihin.

Ensimmäinen orientaatiotunti oli pohtimista miksi joku pitää matematiikasta tai miksi ei pidä. Minä mietin koko tunnin mitä helvettiä tämä nyt oikein meinaa ja miten se liittyy yhtään mihinkään. Tuli jo mieleen, että yliopisto-opiskeleminen ei tosiaankaan ole minua varten ja koti-ikävä kasvoi. Muilla perehdytyksillä aiheet oli sentään ymmärrettävämpiä ja tajusin pointit. Mutta kun aiheet olivat mm. ajanhallinnasta, opiskelutyyleistä ja muista perusasioista, niin eipä kyllä paljon motivoineet. On sitä sen verran monta vuotta jo tullut opiskeltua, että osaan suunnitella päivärytmini ja tiedän miten minä opin ja miten en. Orientoiduin siis lähinnä turhien tuntien skippaamiseen eli ns. priorisoimiseen. Mutta varsinaisia luentoja kyllä odotan innolla.

Onneksi ohjelmassa ei ollut pelkästään typeriä tunteja vaan oli myös kivaa ohjelmaa ja pääsi jo vähän paremmin tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin ja mentoreihin (eli tuutoreihin). Suurin tapahtuma oli paint partyt, johon oli vapaa osallistuminen kaikilla yliopiston ja collegen opiskelijoilla. Oli lava, dj, musiikkia, maalia ja ihmisiä, jotka sotkivat itsensä ja toisensa maaliin. Harmittaa kun ei tullut itse osallistuttua, koska en raaskinut pilata vähäisiä vaatteitani, mutta kuulemma oli älyttömän hauskat juhlat. Kävin kyllä alkuillasta pyörähtämässä paikalla ja ainakin siinä vaiheessa oli älytöntä teknomusiikkia aivan jumalattoman kovalla, että oikein korviin koski, niin lähdin vain karkuun. Olisi se musiikki siitä kai ainakin vähän parantunut yötä kohden.

Amazing race - bussia odotellessa.

Muita tapahtumia oli mm. Amazin race, jossa kierrettiin ryhmissä kaupunkia vihjeiden perusteella ja minun ryhmäni yllättäen hävisi. Noh, onneksi tapatuman päätteeksi oli panceke supper, niin sai ainakin vatsan täyteen. Pannukakut ja vaahterasiirappi on kovassa huudossa täälläpäin. Nämä pannukakut olivat ainakin hieman imeliä suomalaisiin makunystyröihini.

Ruoasta puheen ollen, niin jopa siihenkin täytyy totuttautua ja kaupassa käyminenkin oli aluksi ihmeellistä, että mitähän sitä ostaisi. Perusvarma valinta on ainakin ristorantte-pitsat, mutta täytynee sitä jotain muutakin oppia laittamaan. Kuten Kanadassa yleensäkin, niin kaikki on suurta, kaupassakin lähes kaikki on isoissa säästöpakkauksissa. Mutta suurta kulttuurishokkia ei ole tullut, vaikka sitä suomalaista perusruoka kaipaakin. Kanadassa ei niin ole mitään erikoisempia perinneruokia (paitsi vaahterasiirappi) vaan Amerikkailainen roskaruokakulttuuri on aika vahvassa roolissa täälläkin.

Omanlaisensa missio oli löytää pyykinpesuainetta ja kun viimein pääsi pyykkiä pesemään, niin se oli yksi highlight. Toinen oli kun pääsi paistamaan munia leivän päälle syötäväksi. Ai että sitä voi ilahtua ihminen pienestä.

Ihan kiva oli tutustumisviikko, mutta kyllä sitä jo odotti maanantain ensimmäisiä luentoja. Mutta kuinkas ollakkaan, opettajapa ei sattunut pääsemään paikalle ja toinen maikka tuli vain sanomaan, että menkää kotiinne. Sama homma tiistana, eri kurssi mutta sama opettaja, ei tunteja. Keskiviikkona pääsi jo vähän pitkästymään tunneille (Kanadan maantieto oli etenkin hivenen kuivakkaa vielä tässä vaiheessa). Tässä on vielä joutunut hieman muuttamaan kurssivalintoja itselle sopivimmaksi. Alunperin minulla oli valittuna kolme kurssia; ekologiaa, ympäristökysymyksiä metsässä ja vaihtarikussi, jossa opetellaan englantia. Mutta valitsin vielä jälkijunassa Kanadan maantieto -nimisen kurssin, jonka luultavasti otan ekologian tilalle. Ekologiaa on tullut opiskeltua jo Suomessa ja kurssikuvaus oli vähän liian monimutkaisen teoreettinen. Vaikka kaikkihan sitä yliopistossa on melko teoreettista.

Syksyn lukujärjestykseni.

Kuten lukkarista näkyy, niin mikään älyttömän tiukka ohjelma tule olemaan, mutta jääpähän enempi aikaa kaikelle muulle. Ja itseopiskeluahan tämä vaatii todella paljon, että ei tuo lukujärjestys kaikkea kerro.

Syksyn täydeltä ohjelmaa on kuitenkin luvassa. Viikonloppuna mennään vaihtariporukan kanssa läheiseen kansallispuistoon ( Algonquin Provincial Park) retkeilemään, melomaan intiaanityyliin kanooteilla ja yövytään. Varmasti jännittävä elämys kaupunkilaisvaihtareille, mutta mettäläisenä siellä on melkein kuin kotonaan. Mutta varmasti hauskaa tulee olemaan. Kuun lopulla järjestetään Toronton reissu, jossa ilmeisesti käydään myös kattelemassa baseballia. Syyslomalla on tarkoitus lähteä roadtripille, änäripelejäkin olisi tarkoitus käydä katsomassa ainakin Ottawassa. Minnesotaa vastaan oleva peli jotenkin houkuttelisi. Mentorit järjestävät todella hyvin ohjelmaa ja on mistä valita. Tylsää täällä ei siis ainakaan luulisi tulevan (paitsi luennoilla). 

Vielä täytyy hehkuttaa Moose-ravintolaa, siellä on tullut käytyä jo useamminkin. Paikka on kuuluisa etenkin erinomaisista chicken wingseistä, joita itsekin täytyi sitten maistella. Ja olihan ne taivaallisia. Keskiviikkona siellä pidetään opiskelijapartyt ja enkös minä sinne erehtynyt menemään. Paikan seesteinen tunnelma oli poissa ja ihmistä oli niin tajuttomasti, että siellä piti taistella tiensä eteenpäin. Paljon mieluummin olen siellä rauhalliseen aikaan syöden wingsejä, hörppien olutta ja katellen vaikka baseballia. Alla vielä muutamia kuvia Moosesta.

Baaritiski. Pahoittelen kuvanlaatua.

Kätevää kun voi vessassa asioidessaankin tuijottaa urheilua :)

Baareista päästäänkin sopivasti luontoaiheeseen. Metsät ja järvet ovat olennainen osa kaupunkikuvaa. Heti yliopiston takaa alkaa vaellusreitit, joilta löytyy ihan näyttävä putouskin. Nipissing järvi, minkä mukaan yliopisto on saanut nimensäkin, on varsin kivannäköinen. Kertaalleen tuli käytyä siinä uimassakin kun kelit vielä sallivat. Tosi matala järvi, että kauaksi pitää kahlata, jos haluaa kunnolla polskia. Alla muutamat kuvat North Bayn luonnosta.

Liikuntamahdollisuudet täällä ovat tosi hyvät. Yliopistolta löytyy ihan käyttökelpoinen sali kahdessa eri kerroksessa ja kyllä täältä ihan hyviä juoksureittejäkin on löytynyt. Urheilu on kuitenkin se juttu mihin henkilökohtaisesti tulee käytettyä paljon aikaa. Ja toki on mukava myös viettää aikaa vaihtariporukan kanssa. Etenkin korealaiset ovat todella mukavaa ja positiivista sakkia. Niistä saisi kyllä ottaa oppia. Kämppiksetkin ovat mukavia persoonia, joskin vain hieman nuoria (17-19 vuotiaita). 

Ei varsinainen luontokuva, mutta loppukevennyksenä iloinen kuva paikallisesta juomamyymälästä, että kyllähän täälläkin suomalaiset tuotteet ovat arvossaan.